Pages

2017-01-31

Less is More


Tuoreessa muistissa on vielä 2016 ja kuinka Facebook-haasteesta innostuneena minulla oli aikomus olla ostamatta uusia vaatteita koko vuonna. Kuten joistain aiemmista postauksista on ilmennyt, ei siinä lopulta aivan niin käynyt, mutta melko vähäisesti tuli tehtyä hankintoja - vaatteiden lisäksi yhtään minkään muunkaanlaisia.

Vuoden aikana olen paitsi välttänyt paisuttamasta, myös karsinut niin vaatevarastoani kuin muitakin maallisia omistuksiani ihan ronskein ottein. Kotikodin varastolta lahjoitettavaksi lähti kassikaupalla vaatteita ja muita tekstiilejä, astioita, leluja ja kirjoja. Vähintään sama määrä rojua kuului ihan rehellisesti jätteenpolttolaitokselle. Ja se yliopistossa, lukiossa ja jopa yläasteen aikana talletettu kuutiometri prujuja ja monisteita pääsi paperinkeräykseen. Lähes kaikki edellä mainittu materia oli ehtinyt kerätä pölyä unhoituksessaan jo vähintään vuodesta 2011, kun ne sinne neitsytmatkallani Saksaan sijoitettiin. My Little Ponyt ja Legot hiukan kauemminkin. Kuinka tarpeellista niitä siis olikaan säilyttää?

Minimalismi, KonMari, Zero Waste. 

Nehän on nyt kuumia tägejä. Ja se on hyvä juttu! Vaikka KonMarin luettuani virnuilin sen pitkälti huuhaaksi tai vähintään länsimaisesta vinkkelistä hupsuksi, tiedostan että en ole ainoa tai edes harvinaislaatuinen hamsteri, joka ei mahdollisesti edes huomaisi puolen omaisuudestaan katoavan. Kunhan ne tärkeimmät on tallella. Ollaan totuttu keräämään kaikkea turhaa. Koska se on hieno. Koska sen sai ilmaiseksi. Koska sitä voi tarvita. Koska se on arvokas. Koska se muistuttaa kesän 2007 Ruisrockista.

Nuuskamuikkunen viisaudessaan puki sen sanoiksi: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen." Viime vuosina harjoittamani nomadielämä tosiaan toimii kannustavana tekijänä minimalismin suhteen. Ei ole kovin rentouttavaa puuhaa raahata kymmeniä kiloja roinaa tuhansia kilometrejä.

Pitää tietenkin muistaa, ettei tavarasta eroon hankkiutuminen ole itseisarvo. Varsinkaan, jos se päätyy muovi- ja raskasmetallihippusineen sateiden liuotettavaksi kaatopaikalle tai merikilpikonnan vatsalaukkuun. On hieno juttu, jos esine pääsee kierrätyksen kautta uudelleen käyttöön tai raaka-aineeksi. Mutta paras vaihtoehto on olla hankkimatta alunperinkään sellaista, mitä ei tosissaan tarvitse.



The new year is here, but we can still think back to the challenge I took for 2016 - not to buy any new clothes. As you may have seen I did end up buying something, but definitely less than before. Not only clothes but in general as well.

Minimalism, KonMari and Zero Waste are hot tags right now, and there is a reason. I am not the only hamster who has piles of clothes, books, toys, kitchenware and other items collecting dust somewhere, completely forgotten. Why keep those? "It's cool, I got it for free, maybe I need it later, it's valuable, it reminds me of Roskilde 2007" we say. 

This past year I got rid of so many things. I donated a bunch, sold a few, recycled some. And simply tossed away a ton of things that had no other place to go. I can only hope that my crap ended up burning in an incineration plant and not in a landfill or sea turtle's stomach.

It is great if an item that you no longer need or want will find a new purpose. But it is even better to choose not to buy or take an item that you do not truly need in the first place.

2016-11-07

Foreigner's Nightmare in Helsinki






Halloween-viikonloppuna tapahtui semmoista kivaa, että Oompa-Loompa-ystäväni Miia kutsui meitin ja toisen karkkihampaisen kamuseni Suvin mukaansa Helsingin Lakritsifestareille ja sujautti vielä ilmaisliput kouraan. Tämä musta tapahtuma oli omiaan synnyttämään isänmaallisia tunteita ulkkaroituneessa suomalaisessa.

Festareilla katseltiin, haisteltiin ja maisteltiin varmaan sataa lakutuotetta. Oli lakritsiteetä, salmiakkijädeä, lakritsihunajaa, lakumarinadia, salmiakkivissyä ja lakritsidesignia. Itse tietenkin sai pyyhkiä kuolaa suupielistä, mutta palasipahan mieleen sellainenkin muisto vaihtarivuodelta Saksasta, kun esittelin perinteisen pohjoismaisen herkkumme kavereille Jenkeistä, Taiwanista ja Ranskasta. Ei oikein maistunut, kumma juttu :D Taisin itsekin vielä ala-asteella olla hiukan valikoiva Lauantai-pussin syömäkelpoisten namujen suhteen. Kaikki saksalaiset sentään eivät ole syljeksineet nameja roskikseen ja osa on jopa innostunut ottamaan toisen. Korkeimmat pisteet täytyy kuitenkin antaa suomalaistuneelle italialaisellemme, joka on kehittänyt tiramisusta salmiakkiversion, josta myös ulkkarit tykkäävät! Miia ostikin tulevia leipomuksia varten pullon Haganolia kotiinviemisiksi.








Geneveen oli aika kiva palata, kun laukkuun sai pakata hiukan täsmälääkettä koti-ikävän varalle :) Makutestin perusteella matkakaveriksi valikoitui appelsiini-mustapippurilaku, ja kyllähän noita yyberkalliita tanskalaisia glitterpalleroita oli pakko joulua varten hamstrata paria eri makua. Mahtaakohan ulkonäkönsä ansiosta maistua tällä kertaa paremmin portugalilaisille, espanjalaisille ja kreikkalaisille? ;)



The Halloween weekend my Oompa-Loompa friend Miia invited me with her to the Liquorice Festival in Helsinki. Liquorice tea, liquorice ice cream, countless varieties of salty liquorice, liquorice honey, liquorice water, liquorice marinade, and liquorice design. I had to think about that one time in Germany when I introduced salty liquorice to my exchange student friends from Taiwan, France and the US. Somehow I can't imagine them enjoying this festival too much :D But look at those fancy glitter balls - they MUST taste good!

2016-10-18

Red.













Niin nättiä ♥
 
So pretty ♥

2016-10-07

Travel Planning Perfectionism


Onko normaalia ottaa niin kova stressi lentojen varaamisesta - optimoimisesta - että suorituksen loppuun saattamiseen tarvitaan kolme kokonaista päivää, rutkasti suttupaperia ja lukuisia kalenteri- ja kellonaikavarmistuksia poikaystävältä? Aikataulutuksen tulee olla just oikein. Ja hinnan tottakai halvin mahdollinen. Ja sitten pitäisi vielä sovittaa ne Suomessa kulkemiset tähän palettiin - bussit ja junat lentokentän, Turun, Porin ja jälleen Helsingin välillä. Koska kyllä, kaikki nämä kohteet pitää saada mahdutettua jokaiseen Suomi-vierailuun, oli kyseessä sitten kuukausi tai kolme päivää. Ehkei sittenkään niin ihme, että touhu stressaa?

Kielikurssilta on tulossa viikon syysloma, joten ajattelin siinä vaiheessa olevan sopiva hetki pyörähtää Suomessa. Oikeastaan ei ole sellainen fiilis, että olisin kokonaan toipunut kesän matkustusöveristä ja varsinaisesti puhkuisin innosta päästä lentokoneeseen. Mutta kun en ole varma, koska tulee seuraava tilaisuus suomeilla, ja olisi kaikennäköisiä juttujakin hoidettavana. Kuten vaikka hammaslääkäri. Mitenköhän sen saisi tuohon reissuun sopimaan?




Somehow I find booking flights so stressful that I need three days and multiple boyfriend-proofreads to complete the task. The timing has to be optimal - with the lowest possible price of course. There has to be a perfect bus/train connection to and from the airport. And then there is also the transport triangle between Helsinki, Pori and Turku, which are the three cities I always visit when I am in Finland. Yes, even when I'm just staying one week. So maybe not such a great mystery where the stress comes from?