Pages

2014-02-02

Näin päädyin Saksaan

Katsaus menneisyyteen. On tammikuu 2011 ja pyörittelen käsissäni läjää hakuoppaita ja lomakkeita. Vaihtoon pitäisi päästä - näin on ollut suunnitelma jo lukiosta saakka. Kaukainen ja eksoottinen Australia kenguruineen ja koralliriuttoineen piirtyy mieleen. Plärään listaa kohdeyliopistoista. Selviää, että laitoksen vaihtosopimus Australiaan on lakkautettu vuotta aiemmin. Paska. Opiskelukaveri muistelee haikeudella vaihtolukukauttaan Saksassa.

Saksa. En ole koskaan käynyt siellä. Eikös se ole aika samanlainen maa kuin Suomi? Erotuksena vähemmän kirkasta viinaa ja enemmän olutta. Ja nahkahousuja. Ja makkaraa. Rumia miehiä ja karvaisia naisia. Kieli on kyllä hauska. Vahva, mutta samalla jollain tapaa melodinen. (Till Lindemannin miehekäs ääni oli tehnyt vaikutuksen jo vuonna 2004, kun ensi kertaa kuulin Rammsteinia Animeconin musavideokilpailun kisabiisinä.) Olen opiskellutkin sitä vähän, Guten Tag ja silleen. Olisi varmaan kiva oppia lisää? Australiassa voi oppia vain englantia. Sitä mä osaan.

Saksaan voi hakea vaihtoon useaan eri yliopistoon. Saksan vanhin yliopisto, Heidelbergin yliopisto, tarjoaa opetusta omassa pääaineessani, molekulaarisessa biotekniikassa. Laadin opintosuunnitelman ja allekirjoitan hakupaperit. Laitoksen professori tekee suosituskirjeen.

Pari kuukautta menee jännittäessä, kunnes maaliskuun viimeinen päivä sähköpostiin kilahtaa "Hyväksyminen Coimbra-vaihtoon Heidelbergiin". Jes! Nahkahousut, täältä tullaan!

Elokuun lopussa pakkaan tavarani ja singahdan kohti Frankfurtia. Lentokentältä pääsee kätevästi junalla suoraan Heidelbergiin alle tunnissa. Jännittää hirveästi. Mitä jos en löydä mun kämppää? Mitä jos en osaa puhua? Mitä jos en saa yhtään kaveria? 

Turhia murheita. Kämppä löytyy, eikä edes mikään koinsyömä onkalo, vaan siisti pieni parvekkeella varustettu soluhuone, ja kämppiksenä on mukava saksalainen tyttö. Melkein kaikki täällä osaavat englantia. Kielikurssi alkaa, ja tutustun muihin vaihtareihin Ranskasta, Taiwanista, Yhdysvalloista, Belgiasta, Chilestä, Italiasta, Australiasta...


Oktoberfesteillä pyörähtämisen jälkeen muutkin kurssit ja labraharjoittelu starttaa, ja alan kunnolla asettua uuteen kotikaupunkiin. Kaikki on yksinkertaisesti mahtavaa. Luonto on aivan erilainen, kaupunkia reunustavat lehtimetsän verhoamat vuoret, keskusta on täynnä kauniita vanhoja rakennuksia, ilma on vielä lokakuussakin niin lämmin, että voi maata bikineissä nurmella. Uusien kavereiden kanssa on hauskaa reissata ja juhlia. Tekemistä riittää, ja huomaan, että puoli vuotta on aivan liian lyhyt aika viipyä täällä. Joulukuussa anon pidennyksen toiseksi lukukaudeksi.

Joulun ja vuodenvaihteen vietän Suomessa, mutta ikävä Saksaan on kova. On ihanaa palata Heidelbergiin.

Helmikuussa pidetään isot bileet erään saksalaisen kaverin luona. Juhlimassa on paljon uusia naamoja. Ja yksi niistä näyttää aika kivalta. Oikeestaan älyttömän kivalta. Niin-kivalta-että-jalat-lähtee-alta-just-nyt -kivalta. Sillä on tumma kihara tukka ja söpöt silmälasit. Ja se on niin kohtelias ja mukava ja fiksu. Ja se hymyilee mulle kun puhun saksaa. Sovitaan, että nähdään uudestaan.

Tapaan kiharapäisen saksalaisen uudestaan seuraavalla viikolla. Se tekee mulle pizzaa. Kuulemma rakastaa kokkaamista. Se opiskelee kemiaa ja on ollut itsekin vaihdossa, Briteissä nimittäin. Se harrastaa kitaransoittoa ja tykkää juoksemisesta ja maastopyöräilystä.

Seuraavalla viikolla lennän Suomeen kuukaudeksi ohjaamaan yhtä kurssia. Olen tuntenut saksalaisen kymmenen päivää. Jutellaan feispuukissa. Hän kertoo ikävöivänsä. Mullakin on ikävä.

Kun viiden viikon jälkeen palaan Saksaan, on kikkarapää lentokentällä vastassa. "Welcome back!" lukee itseaskarrellussa kyltissä. Ollaan koko päivä yhdessä. Ja seuraava päivä. Ja sitä seuraava. Se on menoa nyt.

Huhtikuun puolivälissä on saksalaisen opiskelukaverilla tuparit. Saksalainen pyytää mua mukaan. "Mmm... Olisko susta outoa, jos sanon muille, että oot mun tyttöystävä?" Ei, se olis musta oikein luonnollista 


2 comments:

  1. Voi että, rupesi hymyilyttämään kun tämän luin! Hieman samankaltainen tarina itselläkin, hieman.. Löysin blogisi juuri kun etsiskelin muita "kaukosuhdeblogeja", kiva lukea muiden samanlaisista fiiliksistä :) Tsemppiä molemmille jatkoon :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :) Käynkin heti kurkkimassa sun blogia, kunhan pääsen takaisin toimivaan nettiin ^^ Parhaillaan reissussa ja hotellilla aika kämä yhteys.

      Delete