Pages

2014-02-04

Annan keittiössä

Italialainen kaverini väittää, että mitä kauemman ruoanlaitoon kuluu aikaa, sitä parempi nautinto tulee syömisestä. Itse olen aivan päinvastaista mieltä. Kokkaaminen on rasittavaa ajanhaaskausta. V-käyrä nousee suoraan verrannollisesti ruoanlaittoon tuhraantuvan ajan suhteen. Tiskaaminenkin on mukavampaa kuin ruoan valmistaminen. Normaalisti työnjako saksalaiseni kanssa onkin sellainen, että minä kitisen, mies kokkaa, minä syön, lakkaan kitisemästä ja tiskaan. Se ei tiskaa.

Vaihtariaikana ennen saksalaiseni tapaamista elin pääasiallisesti purkkiruualla; lisää vain kiehuva vesi ja odota 5 minuuttia. Okei, nämä ateriat ei ehkä ole sieltä ravinnerikkaimmasta päästä. Mut jos syö multitabseja samalla?

Kerrottakoon tässä vaiheessa, että tämänhetkisessä luukussani ei ole uunia. Ruokaa pystyy siis valmistamaan pannussa tai kattilassa. Tai mikrossa. Saksalaisen mielestä mikroruoka ei ole ruokaa laisinkaan, ja olenkin moraalisen painostuksen vuoksi yrittänyt pidättäytyä ostamasta roiskeläppiä ja lihapiirakoita. Eräänä epätoivoisena hetkenä sorruin kylläkin hakemaan lähikaupasta mikrolasagnen. Suurin osa astiavarannostanikin majailee tällä hetkellä vintillä kotikotona, ja kaapista löytyy suunnilleen neljä lautasta, kaksi kulhoa, muutama lasi sekä setti ruokailuvälineitä. Kovin paljon enempää ei mahtuisikaan yhtä aikaa likaisena tiskialtaaseen. 

Olen niitä ihmisiä, joille ei aamulla maistu ruoka. Tai maistuu, jos aamun saa aloittaa siinä yhdentoista aikaan. Useimmat ihmiset käsittänevät tämän aterian lounaaksi. Jos aamulla kuitenkin on ihan pakko syödä jotain, lusikoin suuhuni mieluiten jukurttia tai mysliä. 


Tällä hetkellä kulutan päiväni yliopistolla raapustamassa diplomityötä. Lounasta en siis itse joudu kokkaamaan, vaan pääsen nauttimaan monipuolisesta ateriasta salaatin ja tuoreen leivän kera edulliseen opiskelijahintaan. Saattaa olla, että iltapäivän aikana syön välipalaksi banaanin tai omenan. Tai saatan olla syömättä. Tällöin syön päivällistä heti siinä viiden-kuuden paikkeilla, kun kotiudun yliopistolta. Olettaen siis, että jotain ruokaa löytyy valmiina kotoa.


Olen siitä onnellisessa asemassa, että vanhempani käytännössä katsoen itkevät ilosta, kun saavat ruokkia maailmalta palannutta tuhjaajapoikaa [lue: -tyttöä]. Viikonlopun kotikotireissulta siis yleensä tulee tuliaisina valmiit sapuskat ainakin pariksi päiväksi. Jos ruokaa ei ole valmiina, mitä todennäköisimmin täytän loppupäivän energiantarpeen penkomalla kuiva-ainekaapista pähkinöitä, pilttiä ja suklaata. Luultavasti selviäisin aika pitkään pelkällä suklaalla.

Kerran viikossa tai kahdessa kerään itseni ja teen ihan OikeaaRuokaa®. Yleensä kehittelen jotain täysjyväriisin tai -pastan ympärille. Mitään reseptiä harvemmin tulee seurattua, vaan tavallisesti vain yhdistän jääkaapin sisällön pataan ja heitän sopivasti mausteita päälle. Koska asustan yksin, sitä samaa ruokaa pitää syödä sitten vähintään viisi päivää. 


Tänään taas jouduin kokkaamaan, ja tavallisesta poiketen hain kaupasta tykötarpeet reseptin perusteella. Ohje tähän meikäläisen kärsivällisyydelle sopivaan pöperöön löytyy Pirkan sivuilta. Itse lisään joukkoon vielä vähän muskottipähkinää. Ei voi olla pahaa, jos ruokaan tulee melkein puoli litraa kermaa.


Jos joskus oikein innostun, saatan tehdä jopa salaattia. Lempparisalaatiksi on muodostunut seuraavanlainen yksinkertainen kombo: kurkkua, tomskua, paprikaa, rapeaa jääsalaattia, viinirypäleitä, punasipulia ja fetajuustoa. Päälle oliiviöljyä ja sitruunamehua, sekä hiukan suolaa ja pippuria.

Minä en "vanhaakaan" ruokaa kavahda, ennen kuin se oikeasti yrittää juosta karkuun. Muutenhan kaupassa pitäisi ravata paljon useammin... Avaamaton jukurtti on täysin syömäkelpoista vielä monta viikkoa parasta ennen -päivän jälkeen, ja leipäkin säilyy jääkaapissa homehtumatta varmaan kuukauden. Lihankin voi kypsentää vielä viimeistä käyttöpäivää seuraavana päivänä - ei se tiedä, milloin vuorokausi on vaihtunut. Vanhuuttaan tummuneita banaaneja en kuitenkaan syö, poikkeus siis vahvistaa säännön.

Meikäläinen ei taida olla se tuleva MasterChef?

No comments:

Post a Comment