Pages

2014-02-25

Snoukkailua ensimmäisen ja viimeisen kerran

Meillä on labrassa tapana käydä likkojen kanssa yhdessä lounaalla. Poppoomme neiti S on harvinaisen huono syömään siinä mielessä, että lautaselle jää ruokaa riippumatta annoksen koosta. Kouluttaaksemme Ässää olemmekin ottaneet käyttöön lapsuudesta tutun tarrametodin; tyhjästä lautasesta saa tarran työpäiväkirjan kanteen, ja kymmenennestä tarrasta palkinnon. Kymmenes tarra tuli vihkoon tammikuussa, ja neiti S sai valita ryhmällemme jonkin sopivan palkintoaktiviteetin. Lopulta listalta valikoitui ohjattu lumilautailutunti täys keltanokille.

Kuten jo on tullut todettua, tämän helmikuun säätilanne poikkeaa melko paljon normaalista edellispäivänä länsirannikolla mitattuine +8°C-asteineen ja 0 mm lumensyvyyksineen. Webbikameran kuvan ja puhelinsoiton perusteella Hirvensalon lähimäestä löytyi kuitenkin vielä tekolunta. Noh, ei muuta kuin opettaja tilaukseen ja lumenpitävät pöksyt jalkaan!

Heti pelipaikalle saavuttuamme huomasimme tekolumenkin vetelevän viimeisiään viidessä lämpöasteessa. Lenkkarit hörppäsivät kunnon annoksen loskansekaista kuravettä jo siinä kahdenkymmenen metrin kävelymatkalla autolta välinevuokraamoon. Pienen säätämisen jälkeen kullekin löytyi enemmän tai vähemmän sopivat popot, ja välinevuokraamohenkilökunnan avustuksella ne saatiin jopa kiristettyä jalkaan. Koska olemme kaikki fiksuja ihmisiä, halusimme myös suojata päämme pirteän punaisilla ja sinisillä kypärillä.


Pakollinen varvaskuva ja hehkeän oranssit Hiihtokoulu-huomioliivit :)

Kun kaikille oli hommattu laudat, lautailuopemme herra T tuli noutamaan meidät rinteeseen. Ensin kuivaharjoiteltiin pyllähtämistä eteen ja taakse päin, sitten potkuteltiin yksi jalka laudassa kiinni tasamaalla ja loivaa rinnettä ensin ylös. Reisilihastemme harmiksi nimittäin kaikki hissit lukuunottamatta sitä kaikkein jyrkintä sompahissiä oli suljettu. Jos sään suhteen voi jotain positiivistakin sanoa, niin ainakaan se ei kannustanut suurta yleisöä tulemaan ihastelemaan pyllähdyksiämme :)

Parin harjoitteluliu'un jälkeen saatiin kiinnittää molemmat jalat lautaan ja treenailla kääntymistä ja jarruttamista. Neiti S oli suoranainen luonnonlahjakkuus, ja meno vaikutti kokemuksen määrään nähden hyvin ammattimaiselta. Ensimmäiset kaksi pientä laskua sujuivat multakin jopa ihan hyvin, enkä tainnut edes pyllähtää! Kun alettiin siirtyä isompiin korkeusmetreihin ja touhuun lisättiin parikymmentä astetta enemmän jyrkkyyttä, homma muuttui heti hankalammaksi. (Ei ehkä vähiten siksi, että jalkaisin ylös kipuaminen lautaa kantaen sai reidet kramppaamaan jo valmiiksi.) Mäen suuntainen liukuminen lauta poikittain kasvot menosuuntaan luonnistui vielä ihan jees, vaikka vähän väliä takamus koskettikin rinnettä. Takaperin olikin sitten jo pikkasen haastavampaa. Ja sitten vasta olikin, kun olisi pitänyt ihan oikeasti laskea.

Herra T jaksoi kyllä kehua ryhmäämme monta kertaa, ja ihmetteli miten voidaankin kaikki haltsata homma näin hyvin ilman mitään aikaisempaa taustaa. (Kai ne ohjaajat sanoo samaa kaikille ohjattavilleen?) Diplomi-insinöörilaumamme joutui ihan ääneen hymähtämään, kun T kysyi ollaanko jotain liikunnanohjaajia :D T väitti myös, ettei ikinä vie oppilaita vain kahden tunnin opettelun jälkeen hissiin, mutta viimeistä laskua varten me tytöt kuitenkin seistiin nätisti hissijonossa (siihen nimenomaiseen jyrkkään sompahissiin). Yllättävän hyvin se sujui, 3/4 pääsi kertalaakista huipulle ja viimeinenkin heti toisella yrittämällä.

Uskoakseni korkeintaan vähättelen, jos sanon kaatuneeni yhteensä ainakin sata kertaa. Tämänkin massan puskeminen pyllähdyksen jälkeen takaisin pystyasentoon samaiset sata kertaa selittänee sen, miksi mun käsivarsia särkee ainakin kaksi kertaa enemmän kuin niitä mainittuja reisilihaksia. Toisin kuin otsikko saattaa antaa ymmärtää, lautailun opettelu oli kuitenkin tosi hauskaa, ja mielelläni kokeilen sitä uudestaankin! Herra T:n mukaan meidän ryhmä vain oli näillä näkymin talven viimeinen, mikäli uusia pakkasia ei tule. Rinteistä kun alkaa pikkuhiljaa paistaa nurmikko läpi, eikä lumettaminen näillä helteellä oikein onnistu.

Rakkaan saksalaiseni viimeisimmän raportin mukaan toisessa kodissani on viime viikolla ihan oikeasti mitattu +18°C ja arvioitu kuluneen helmikuun olleen lämpimin noin sataan vuoteen. Mullekin kelpais. Kesäkesäkesäkesäkesä.

No comments:

Post a Comment