Pages

2014-04-01

Apinointia

Olin jo pitkään suunnitellut kokeilevani seinäkiipeilyä pitkästä aikaa. Mukulana kävin kiipeilemässä paljonkin, mutta jossain vaiheessa kyllästyin. Opiskelujen alussa kokeilin kerran uudestaan, ja tajusin pelkääväni korkeita paikkoja, eikä siitä siis tullut oikein mitään :)

Paluumuuttaessani Suomeen törmäsin jossain sellaiseen informaatioon, että Turusta löytyy myös matalaseinäinen kiipeilymesta (eli Bouldertehdas). Boulderointihan on siis kiipeilyä ilman valjaita, seinät korkeintaan viitisen metriä, ja jos ote lipsahtaa, mätkähtää paksulle patjalle. Siinä keskitytään enemmän tekniikan ja tieynlaisen reittisuunnittelun treenaamiseen kuin siihen ala-asteaikaiseen "kuka kiipeää korkeimmalle ja nopeiten" -hosumiseen :)

En missään vaiheessa saanut aikaiseksi lähteä kokeilemaan kiipeilyä yksinäni, eikä ehdotukseni saanut kovin suurta kannatusta ainakaan tyttökavereiden keskuudessa. Sattumalta kuitenkin työkaverini Tilli otti viime viikolla innoissaan asian itse puheeksi, ja sovittiin kiipeilytreffit.






Ja oli kyllä kivaa! Eihän käsivoimat enää ole samassa suhteessa ruumiinpainoon kuin silloin tenavana, mutta pääsin kuin pääsinkin muutaman seinän ihan ylös asti. Tulipahan myös laitettua sellainen pikku juttu merkille, että mustiin vaatteisiin saa tuotua mukavasti kontrastia valkoisella magnesiumjauheella.

Käsivarret ja erityisesti kämmenet ja sormet välittivät jo samana iltana erinäisiä aistihavaintoja siitä että jotain on tullut tehtyä. Saa nähdä miten pian kroppa on valmis seuraavaan kipuamisspurttiin :)

No comments:

Post a Comment