Pages

2014-05-02

Toipilaana

Yksin sairastaminen on kyllä ihan persiistä. Ei oo ketään joka paijais, tois keittiöstä mehua tai hakis kaapista paksumman peiton. Kukaan ei silitä hiuksia tai hyräile hiljaa lempimusiikkia. (Ja se ykä-ämpärikin pitää pestä ihan itse.) Kaikki opiskelukaverit olivat liikenteessä, ja osa kävi piknikilläkin räntäsateesta huolimatta. I-han sai-raan ki-vaa ol-la yk-sin ko-to-na! Saksakaverinkaan lähettämä Murun kuvalla varustettu viesti "We're having fun without you!" ei sekään varsinaisesti nostanut mielialaa :(


Toukokuu...
Olen nyt pari yötä nukkunut melkein kellon ympäri, ja tauti alkaa olla selätetty. Eilen jaksoin jo katsella loput Nymfit sekä The Hunger Gamesin tokan osan. Pari ihanaa kaveria soitteli kuulumisiakin. Ajan tappamiseksi pelasin myös sudokua sekä askartelin South Park -muotokuvan itsestäni. Tämä moderni paperinukkeilu onnistuu täällä



Tulin viettämään viikonloppua kotikotiin, ja selviydyin parin tunnin bussimatkasta ihan laatatta. Matkalla tuli vielä räntää ja rakeita, mutta perillä sää oli aurinkoinen. Seuraavana ohjelmanumerona olisi yrittää syödä kiinteää ruokaa ekaa kertaa kolmeen päivään, pitäkää peukkuja!

2 comments:

  1. Tiedän tunteen! Viime syksynä jouduin pariin kertaan ihan sairaalaan asti kun olin nin kipeänä, eikä ollut ketään auttamassa :( Mutta kukkalähetti toi kukkia, edes se helpotti :D Pikaista paranemista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohhoh, aika karua! Tää onneks oli ihan kotona sairastettavissa :) Kiitoksia! (En saanu kukkia :/)

      Delete