Pages

2014-07-28

My Life as an Alphabet

Hiljaisen sunnuntain kunniaksi aattelin kyhätä nämä aakkoset. Joskaan en sitten ehtinytkään saada listaa sunnuntain puolella valmiiksi, kun katsottiin Murun ja tämän vanhempien kanssa leffa (Intouchables, suosittelen!). Siispä hyvä syy sluibailla lukemisen suhteen vielä maanantainakin! (...?)

A niin kuin aakkonen (2011)
Anime. Olin tosi kiinnostunut animesta ja japanin kielestä yläasteikäisenä, ja Hayao Miyazakin elokuvat on edelleen mun lemppareita. Enää en kuitenkaan jaksa seurata mitään sarjoja, ja kielissäkin "tärkeämmät" on kiilanneet japanin opiskelun edelle. Aijoo, kuuntelin myös J-poppia.

Bloggaus. Tästä on tullut kiva harrastus niin kirjoittajana kuin lukijanakin. Blogin kautta myös kaukaisempien kavereiden on helppo pysyä kärryillä kuulumisista, ja itsekin on kiva myöhemmin lueskella, mitä onkaan tullut puuhailtua.

CV. Nousee mun to-do-listalla yhä lähemmäksi kärkeä. Ja aiheuttaa stressiä. Kuka haluais palkata mut?

Dubbaus. Raastaa usein mun hermoja Saksassa. Eikä edes päällimmäiseksi siksi etten ymmärtäisi, vaan koska ne hahmot ei vaan kuulosta samalta! Kieliäkin oppisi paremmin, jos olisi aina alkuperäiset äänet ja siinä vaan tekstitys.

Eläimet. Tykkään tosi paljon kaikista elukoista. Äipän entisellä miehellä oli koira kun mä olin pieni. Ja siskolla ja siskopuolella oli kisulit, tai elää ne vieläkin, 12-vuotiaat kissaveljekset. Mulla oli vähän aikaa miljoonakaloja. Kunnes ne kuoli. Mä niin haluaisin koiran. Koskakohan elämä olisi riittävän vakaata sellaisen hankintaan?

Ihana, ihana Rexi ja namipitsa (1999)
Français. Maailmanvalloitus jatkuu pian uuden kielen opinnoilla! Ranska kuuluu ihan eri kieliperheeseen kuin muut osaamani kielet, joten haasteita on luvassa. Miten mä ikinä opin taas uudenlaisen ärrän?

Geokätköily. Ihana Miltsi oli se, joka kiskaisi mut mukaan kätkömaailmaan - mahtavaan harrastukseen, jossa yhdistyy ulkoilu, tutkimusmatkailu, aarteenetsintä, ongelmanratkaisu, akrobatia ja suunnistus. Sittemmin olen kouluttanut myös Murusta kätkökaverin itselleni.

Heidelberg. Niin kuin moni muukin, olen hukannut sydämeni tänne. Kaunis kaupunki ja paljon vanhoja rakennuksia, keskellä virtaa Neckar-joki ja ympärillä on vuoria. Ei liian iso, mutta kuitenkin tarpeeksi.

Iskä. Oon isin tyttö. Iskä on se, joka tulee lentokentälle vastaan, korjaa rikkinäisen polkupyörän, tuo kaupasta suklaalevyn, tulee katsomaan uuden Bondin leffateatteriin, eikä suutu, vaikka olisi tehnyt kuinka tyhmästi. Iskä on paras <3

Juokseminen. Enempi vähempi säännöllinen harrastus, jonka aloitin alunperin pysyäkseni Murun vauhdissa. Nykyään juoksen enemmän kuin se ;) Ensi vuonna voisi vaikka taas pinkaista puolimaratonin!


Heidelberg Halbmarathon (2013)
Koti. 'Home is where the heart is', eli pirstaleina ympäri maailmaa, vähän siellä ja vähän tuolla. Enkä vielä edes tiedä, missä se on muutaman kuukauden päästä. Vaikka on hienoa nähdä uusia paikkoja, olisi myös kiva jos olisi taas pikkuhiljaa joku kiinteämpikin koti.

Lukeminen. Lapsena ahmin kirjoja ihan hulluna. Kunnes sitten 13-vuotissynttäreilläni meille muutti PS2, ja vuotta myöhemmin sain vielä oman tietokoneen. Siitä lähtien lukeminen on painottunut lähinnä nettifoorumeihin ja koulukirjoihin. Viime aikoina olen yrittänyt elvyttää vanhaa harrastusta, ja nautinkin kirjojen lukemisesta tosi paljon. Erityisen ihanaa on lukea ulkona nurmella makoillen syreenipensaan varjossa.

Muru. Joka muuten itse päätti olevansa ennemmin Mursu. Muru on mun suuri rakkaus (niin suuri, että ansaitsi M:n Muumien sijasta) ja vaikka elämä vois olla yksinkertasempaa "kotimaisen" miehen kanssa, Muru on niin ylitsepääsemättömän mahtava tyyppi, että sen vuoksi viitsii elää vähän monimutkaisemminkin <3

Nauraminen. Elämä on oikeesti paljon mukavampaa, kun muistaa nauraa riittävästi! Kun myrtsinäkin pakkonauratetaan kutituksen ja hölmöilyn avustuksella, tulee väkisinkin parempi mieli. Eilen naurettiin ihan kippurassa, kun telkkarissa pingviinit kävelivät niin hölmösti. Ne on ne pienet asiat :)

Opiskelu. Tähän mennessä takana huimat 18 vuotta! Mun pääaineena on biotekniikka, enkä ainakaan vielä oo törmännyt alaan, joka kiinnostaisi mua enemmän. Siinä on sopivasti kaikkea. Ja pääsee vähän kuin osaksi jotain sci-fi-maailmaa, ja saa leikkiä hullua tiedemiestä ;)

Labramörkö! (2014)
Pori. On aina mun kotikaupunki. Se paikka, missä katujen nimet muistaa ulkoa, tietää mistä saa parhaat pizzat, ja missä joka toinen vastaantulija on jotain kautta tuttu. Se on tukikohta, jossa tavataan vanhoja ystäviä.

Quidditch. Eli Potterit! Mun ultimate-lempparikirjoja. Pottereiden ansiosta englannintaitoni kehittyi ihan valtavasti, kun en ikinä malttanut odottaa suomennetun version ilmestymistä, vaan pönötin julkaisupäivänä kahdeksalta aamulla kirjakaupan oven takana rakkaan kaverini Suur-Potteristi-Tiitun kanssa.

Retkeily. Retkeily ja luonnossa liikkuminen on lähellä mun sydäntä. Tää on yksi tärkeä syy miksi nautin Keski-Euroopassa asumisesta; täällä on paljon vuoria ja lehtimetsiä, ihan erilaiset maisemat kuin kotiseuduilla. Toivottavasti päästään vielä tänä kesänä vaeltamaan!

Sisko. Kultainen ja hupsu taivaanrannanmaalari. Sisko on aina vain hymyillyt ja halaillut, vaikka itse olisin tahallani töninyt maahan ja varastanut karkkipussin! Sisko ei koskaan stressaa turhasta ja uskaltaa seurata unelmiaan.

Isosisko ja pikkusisko (1996)
T
anssiminen. Tää on yks niistä jutuista, mitä en osaa, mutta haluaisin osata. Koulun paritansseista mulla on vain huonoja muistoja, ja lukiossa tartuin heti vaihtoehtoon korvata kaksi liikuntatuntia (eli mun kohdalla paritanssituntia) osallistumalla yösuunnistuskisoihin. Vanhojentansseihin osallistumista en edes harkinnut. En ole koskaan tanssinut hitaita diskossa tai baarissa, ja ei-hitaitakin vaan pari kertaa kohtuullisen vahvassa humalassa. Onnekseni (?) myöskään Muru ei tanssi, niin en ole tässä veneessä yksin. (Toisaalta tanssitaitoinen poikaystävä voisi varmaan opetaa muakin...)

Ukkonen. Ehdottomasti khuulein säätila. Rakastan sitä kun helteinen päivä huipentuu ukonilmaan ja rankkasateeseen! Parasta on, jos voi katsella salamointia parvekkeelta. Eikä edes haittaa, vaikka kastuisi :)

Vesi. Mun elementti. Olen aina asunut veden lähellä, enkä osaa kuvitella muuttavani jonnekin, missä ei ole merta, jokea tai järveä lähettyvillä. Tulisi jotenkin vangittu olo. Rakastan uimista ja tykkään vedestä myös sisustuksessa.

Wacken. Kovimmat festarit ikinä! Viimekesäinen reissu huipentui Rammsteinin konserttiin. Bändillä on ollut aika isokin rooli mun elämässä. Se sai mut innostumaan saksan kielestä, ja samanlainen musiikkimaku oli myös yksi niistä tekijöistä, jotka ajoi mut ja Murun yhteen sinä iltana, kun tavattiin ensimmäisen kerran.


 \,,/ Wacken 2013 \,,/
X. Pakko luovuttaa, en keksi mitään mun elämään liittyvää mikä alkais X:llä. En omista xylofonia, vaikka sellaista kolmevuotiaana muskarissa olenkin pimputellut, en ole X-men-fani ja xylitol-purkkaakin syön aika harvoin.

Ystävät. Mulla on monta hyvää ystävää, eikä mikään välimatka pysty koskaan meitä erottamaan. Välillä on tosi rankkaa, kun ei pitkään aikaan voi nähdä, mutta sitä ihanampaa on taas päästä pitämään hauskaa yhdessä. Ja onhan se hauskaa, että voi lähteä vaikke Jenkkeihin, Taiwaniin tai Iisalmeen, ja joka paikassa on joku kaveri! :)

Z***. Kenties tuleva sukunimeni? Seuraa kevyt pudotus omasta A-alkuisesta nimestä ihan aakkosten loppuun, jos Murun kanssa naimistutaan ja otan sen nimen! Noh, ei nyt ihan lähitulevaisuudessa ole omia häitä näköpiirissä :)

Åbo. Ensimmäinen uusi kotikaupunki. Ja mitä Turun kaksikielisyyteen tulee, niin jåå en osaa sitä ruåtsia enää.. :/ Ymmärrän kyllä, luettua ainakin, mutta puhumisesta ei tule mitään, kun suusta tulee vain saksaa. Nyt kun suunnittelen työnhakua, mietin jos pitäisi ruotsiakin pikkasen kerrata, niin kehtaisi listata CV:hen edes elementary. (Ylppäreissähän kirjoitin siitä ällän...)

Äiskä. Sitä aina sanotaan, että 'kyllä äiti tietää', ja ainakin meillä se tavallisesti pitää paikkansa. Äidillä on kaikki langat käsissä ja vielä tarkassa järjestyksessä. Äiti yleensä osaa neuvoa tiukoissa paikoissa eikä säikähdä ongelmia :)

Örkki. Näitä ja monia muita vihuja on tullut niitattua kasapäin yhdessä jos toisessa videopelissä. Murun kanssa pelattiin viime vuonna yhdessä LOTR - War in the North läpi (kolmeen kertaan..), ja oli kyllä tosi hauska co-op-peli!



Tää aakkoslista taitaa olla niitä pakollisia juttuja, joiden pitää löytyä joka blogista, siispä haastan mukaan myös Teean, Miitun ja Elisan! ;)

5 comments:

  1. CV :D mä käytin sen tekemiseen ihan hulluna aikaa ja vaivaa ja hermoja - ja silti siihen jäi virheitä ja unohtui yks työpaikka, argh! Mutta loppujen lopuksi mun nykyinen pomo ei vissiin ees vilkaissut sitä, tai ainakin se aina yllättyy hurjasti kun kerron että oon ollu saksassa ja sveitsissä ja tehny sitä ja tätä...oiskohan se vähän yliarvostettu? Ei kannata ainakaan hiuksiaan repiä sen takia :D

    Ja "naimistutaan", haha ihana sana! :D Mä en ole vielä päättäny pidänkö sitten oman sukunimeni vai otanko miehen sukunimen..oma suku on piei, nykyisellään meidän nimisiä on enää 21, eli vähiin käydään, mutta siinä haittapuolena on se, ettei kukaan osaa lausua tai kirjoittaa sitä vaikka kuinka yritän tavata ja vääntää rautalangasta. joskus siis jopa suomessakin on ongelmia sen kanssa, siitä on vaikka minkälaisia väännöksiä vaikka ihan helppo onkin, ei vain niin yleinen :D

    Jee, kiitos haasteesta! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon ihan häpeilemättä käyttänyt vielä dippatyöpaikkaa etsiessä samaa CV-pohjaa, jonka kyhäsin opiskelujen alussa, tietenkin työkokemusta päivittäen. Siinä on mun abivuoden koulukuva....... Tähän mennessä yhdessä haastattelussa sitä on käyty läpi, muuten on oltu kiinnostuneita korkeintaan mun yliopistolla suorittamien kurssien sisällöstä (osaatko asiat x, y ja z).

      Eksän kanssa seukatessa olin varma, että pidän oman nimeni, kun se on paljon harvinaisempi enkä edes koskaan tavannut eksän isää, jonka puolelta se nimi oli. Mun sukunimi on edelleen paljon harvinaisempi kuin Murun, ja siinä tietty näkyy mun suomalaisuus, mikä on kiva. Nykyisenä nimenä 75 henkilöllä, mutta ainakaan tunnettua sukulaissuhdetta mulla ei ole kuin kouralliseen. Tietääkseni mulla on uniikki etunimi+sukunumi-kombo, vaikka etunimi on yks yleisimpiä. Suomen ulkopuolella mun sukunimeä ei tietenkään osata lausua, ja kirjoitetaan usein väärin. Mutta noh, Murulla on ihan saksalainen nimi ja sitäkin joutuu tavaamaan, parempi vain tottua. Tiiän, että mun iskä toivoisi että meen mahdollisille lapsille tulee mun sukunimi, mulla kun on vaan yksi sisko ja isällä itsellään ei sisaruksia lainkaan. Kuitenkin olis kiva olla samalla nimellä koko perhe, enkä pidä todennäköisenä, että Muru haluais mun nimen. Onneks ei vielä tarvi päättää!

      Delete
    2. Nää nimijutut on kyllä hankalia. On sitä vitsillä heitetty että meidän perheessä sitten kaikilla olisi mun sukunimi, mutta siinä nyt ei ole järkeä kun kuitenkin tänne ollaan jäämässä. Mahdollista sukunimiyhdistelmääkin oon miettinyt, mutta sillo mun nimi ois just sellanen perus metrin mittainen niin kiva änkeä sitä sitten kaikkii virallisiin papereihin :D oon kuitenkin sen verran ylpeä omasta sukutaustasta että haluisin pitää oman nimen, mutta kun haluis toisaalta ottaa miehenkin sukunimen…voi kun olisinkin joku perus Virtanen!! Ois helpompi päättää. :D

      Delete
    3. Äläpä! Mäkin oon miettinyt yhdistelmänimeä, vaikka ne on musta lähes aina ihan kauheita. Mun kohdalla ei pituus olisi ongelma, mutta jotenkin melodisesti ihan töks: alkuosa vokaalirikas ja vielä pitkään vokaaliin päättyvä, loppuosassa yksi lyhyt vokaali... Mut jos siitä sais sellasen jotenkin toimivan kompromissin :/ Että töissä käyttäis omaa nimeä mutta koko perhe kulkis yhdellä nimellä.

      Delete
  2. Haha tää oli kiva, mutta apuva, mä oon hirveän huono näissä :D Ehkä mä saan vuonna nakki ja peruna tämän kirjoitettua loppuun asti, kun keksin jotain kaikkiin kohtiin... ei varmaan haittaa jos ihan vähän vaan matkin parissa kohdassa ;)

    ReplyDelete