Pages

2014-07-06

Tulevaisuuden jäljillä

Torstaina aamuviiden junaan nousee Heidelbergistä kaksi melko jännittynyttä matkalaista. Reitti kulkee Baselin ja Bielin kautta Geneveen, junavaunussa istumista tiedossa yhteensä lähemmäs kuusi tuntia. Onneksi uni tulee pian, ja ensimmäiseen vaihtoon asti matka taittuu kuin silmänräpäyksessä. Sveitsin puolella seuraavasta junasta löytyy pienen tutkiskelun jälkeen sähköpistoke läppärille - kolmireikäinen sellainen - ja Muru keskittyy hiomaan esitystään. Mä tuijottelen ikkunasta näkyviä maisemia ja kuuntelen, miten joka toinen asema kuulutetaan ranskaksi ja joka toinen saksaksi.

Geneveen saavuttaessa ihan ensimmäiseksi etsitään pankkitautomaatti. Mokomat kun käyttävät ihan väärää valuuttaa. Viiden minuutin haahuilun jälkeen löydämme myös turisti-infon, josta nappaamme mukaan ilmaisen kartan. Paikannetaan hotellimme parin korttelin päästä, ja saadaan huonekin heti, vaikkei kello ole edes kahtatoista. Hotelliasukkaat saavat automaattisesti myös lipun paikallisliikenteeseen visiittinsä ajaksi, kätevää.

Murun on vielä tehtävä töitä esityksen parissa, joten tutkiskelen karttaa ja yritän löytää tuttuja paikkoja. Olen käynyt Genevessä lukioaikana, kun fysiikankurssilla vietettiin viikko tiedeleirillä CERNissä, Murulle kyseessä on ensimmäinen kerta. Kartan perusteella en kuitenkaan osaa tunnistaa ainuttakaan paikkaa, eikä mun olemattomat ranskantaidot ainakaan auta asiaa.


Iltapäivällä lähdetään jalkaisin tutkiskelemaan ympäristöä. Nyt näyttää jo pikkuisen tutummalta, vaikka joulukuinen Geneve olikin muistikuvani mukaan huomattavasti erinäköinen. Keskellä järveä kohoaa yli satametrinen vesisuihku, ja kaakossa häämöttää Mont Blancin lumihuippu. Haetaan kaupasta välipalaa (yrittäen pyöritellä valuuttakursseja päässä, että mikä on kallista ja mikä tosi kallista) ja mennään mutustamaan sitä Bastions-puistoon. Ai tää on tää paikka, oonhan mä täälläkin ollut silloin lukiosta!

Murun on edelleen jatkettava töitä, joten palataan vanhan kaupungin läpi takaisin hotellille. Lyhyiksi jääneet yöunet kaatavat molemmat sänkyyn reilun tunnin päikkäreille. Murun näpytellessä koneella tylsistyn nopeasti, ja lähden uudestaan ulos katselemaan paikkoja. Haen vielä turisti-infosta erikseen paikallisliikenteen reittikartan huomista varten ja koitan silmäillä mahdollisia ruokapaikkoja illaksi.


Kahdeksan jälkeen palaan hotellille noutamaan Murua. Koska kumpaakaan ei huvita nyt nähdä liikaa vaivaa ruokailun suhteen, päädytään nurkan takana olevaan italialaiseen ravintolaan. Muru stressaa niin kovin, ettei ruokakaan maistu, ja tilaa pelkän salaatin. Mä hieron kielinystyröitäni ja uskon tilaavani lohipastan - ja onnistunkin. Nämä kevyet annokset ja pari desiä viiniä maksaa 62 frangia. Ihanan kallista.

Muru jatkaa työntekoa yöhön saakka, mä huomaan simahtaneeni GOT poskea vasten. Patistan murun sänkyyn, aamulla on aikainen herätys.

Seiskalta noustaan suihkuun ja käydään yhdessä Murun esitys läpi. Sitä jännittää ihan älyttömästi. Mä myötäjännitän, vaikka luotto onkin korkeella. Aamupalalla Muru ei saa alas kuin kupillisen teetä. Puoli yhdeksältä noustaan ratikkaan, ja löydetään yliopistolle hyvissä ajoin. Vielä vikat tsemppisuukot ja sitten voin vain pitää peukkuja!

Murulla on tapaaminen erään professorin ja tämän tutkimusryhmän kanssa. Se pitää niille esitelmän omasta lopputyöstään ja kertoo akateemisista kiinnostuksenkohteistaan. Ryhmän tohtoriopiskelijat vastaavasti kertovat omasta työstään ja tutkimuksestaan yliopistolla. Tämä voi olla Murun tulevaisuus seuraavat neljä vuotta.

Mä en tietenkään kestä odottaa koko päivää yliopistolla, vaan lähden kurkkaamaan CERNiä. Itse alueelle ei ilman kulkulupaa pääse, mutta eipä mulla parempaakaan tekemistä ole kuin haahuilla sinne tänne ympäri kaupunkia ja katsella ympärilleni sillä silmällä. Kävelen Ranskaan ja takaisin. Kiipeän Bois de la Bâtie -kukkulalle. Pidän yksinäni piknikin englantilaisessa puutarhassa. Löydän kaksi uimarantaa. Vilvoittelen jalkojani järven kirkkaassa vedessä.


Viideltä Muru vihdoin ilmoittaa yliopistovierailun olevan ohi, ja tehdään treffit kukkakellolle. Muru kertoo, että päivä on sujunut mahdotoman hyvin, ja proffa ja muutkin ryhmän jäsenet ovat mukavia. Proffa on oikein kiinnostunut Murusta, ja olisi valmis ottamaan sen hommiin tältä istumalta, ellei väikkäripaikkaa olisi hakenut toinenkin opiskelija. Proffa lupaa ilmoittaa valinnasta ensi viikolla.

Saa nähdä, onko meillä syksyllä edessä muutto ihan uuteen maahan.

2 comments:

  1. Ähh kirjoitin pitkän kommentin ja sitten se katos, nyyh :D no joka tapauksessa, kivaa! Toivottavasti tärppäis. Mä en kyllä henkkoht ihan lämmenny Genevelle kun kävin siellä talvella, tosin ei se kyllä talvikaupunki olekaan yhtään! Musta on hassua ettei lähellä ranskan rajaa osata ollenkaan saksaa välttämättä, ei myöskään Sveitsin italiankielisillä alueilla :D onneks enkulla pärjää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustakin se oli vaan tosi harmaa ja märkä paikka talvella. Mutta nyt muistutti lähinnä Italiaa ;D Geneve on tosi kansainvälinen kaupunki kyllä, melkein puolet asukkaista on ulkkareita, että ainakin suht monessa paikassa osataan englantia.

      Delete