Pages

2014-08-24

Girlfriend gone crazy

Nonniin takana on nyt tasan kaksi viikkoa erossa Murusta, ja olen tullut vähintäänkin hulluksi. Opiskelusta ei tule mitään, työnhausta ei tule mitään, edes olemisesta ei tule mitään. Ennenkin on vielä paljon pidempiäkin aikoja jouduttu olemaan erossa toisistamme, mutta jotenkin tällä kertaa tämä on ihan kamalaa ja hirveetä ja tuskaa. Mistään ei kertakaikkiaan tule mitään, kun pystyn ajattelemaan vain sitä, koskahan näen Murun seuraavan kerran. Ja aamulla skypettäessämme vihdoin tajusin, että eihän nyt ole edes välttämätön pakko olla eri paikoissa!

Alunperin oltiin ajateltu, että menisin Geneveen lokakuun toisella viikolla, kun Muru on ensin ehtinyt asettua sinne. Mutta JOS nyt käykin niin, että mulle tulee töitä lokakuusta alkaen, niin eihän täältä mihinkään lähdetä. Siispä nyt olen klikkailemassa itselleni lippuja syyskuuksi Saksaan!

Huomenna on se työpaikkakeskustelu, keskiviikkona lopputentti, perjantaina ukin hautajaiset, sitten vielä pariksi päiväksi mökille ennen talven tuloa ja syyskuun ensimmäisenä singahtaa Finski Frankfurtiin. Samahan se on, missä mä dippatyötäni kirjoitan! Mitään menneen heinäkuun veroista lomaa ei todellakaan ole luvassa, kun DI-työ on oikeasti vihdoin naputeltava kansiin ja samalla on valmistauduttava viimeiseen prosessitekniikan tenttiin (siihen, mikä jäi TYKS-reissun takia väliin). Murunkin on saatava paitsi muuttoasiat kuntoon myös kirjoitettava artikkeli julkaisukuntoon ennen työsopimuksen loppua. Lisäksi se menee kokonaiseksi viikoksi Wieniin seminaarimatkalle, mutta yksi viikko erossa kolmesta ja puolesta on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin täysin määrittelemätön (mutta varmasti pitkä) aika kokonaan erossa. Viikon kun vielä jaksaisi skarpata!



4 comments:

  1. Varmasti tuntuu hienolta tuo työtarjous! Kannattaa kuunnella, mitä niillä on tarjottavana, ja pyytää hieman aikaa miettiä, jos homma on miettimisen arvoinen. Kannattaa sitten oikeasti pistää vaakakuppiin kumpi on tärkeämpää, opintoja vastaava työ vai sitten se suuri rakkaus. Molemmissa on puolensa, mutta ainahan sitä kaikennäköistä hanttihommaakin löytää - niin kuin B-luokan parisuhteitakin! ;)
    Mutta jee, eiks tunnuki hyvältä kun on taas liput ostettu ja tietää että toisen näkee ihan hetikohta!! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon kyllä koko ajan varmempi vaan, että kyllä mulle se Murun lähellä oleminen merkkaa enemmän kuin "hyvä" työ tai mikään muukaan. Murulle sellainen ~puolen vuoden tai vähän pidempikään soppari ei kuulemma olisi mikään ongelma, mutta mulle tosiaan jo tää kaks viikkoa on ollut niin helvettiä, että sellainen 3-4kk olisi ihan maksimi, minkä voisin kuvitella kestäväni vielä. Saishan siitä arvokasta kokemusta ja kivan stoorin CV:hen ja kontakteja. Ja palkallista aikaa etsiä töitä sieltä Sveitsistä. Noh, eiköhän huomenna olla viisaampia sen suhteen!

      Liput saan kuulemma vasta illalla ostaa, että olen ehtinyt prosessoida päivän verran tätä mun intoani järjellä ;D Mutta kyllä mä menen, ei täällä Turussa ole mulle mitään sellaista, mikä vois paikata Murun poissaolon.

      Delete
    2. Tietenkin kun on jo pidemmän aikaa ollut etäsuhteessa niin eihän pari lisäkuukautta siihen mitään eroa toisi, mutta pidempiaikainen työsuhde kylläkin. Mutta sehän siinä just on jos koko ajan sitten miettii toista eikä pysty keskittymään mihinkään, niin onhan se aika tuskaista, vaikka kuinka hieno työ olisikin! Vaikeita juttujahan nää on, mutta huomenna tosiaan on selvemmät kuviot sitten :)

      Hahaha :D Ei kai siinä nyt mitään pohtimista ole :D

      Delete
    3. This comment has been removed by the author.

      Delete