Pages

2014-11-16

Synkkiä aikoja

En yleensä kirjoita ihan kaikkein henkilökohtaisimpia asioita. Nyt kuitenkin tuntuu, että jos en saa jotain mustaa valkoiselle tämän hetken fiiliksistä, jää koko blogi ihan mykäksi. Rivien välistä tai niiden puutteesta on saattanut huomata, että loppusyksy ei täällä ole harmaata pelkän sään osalta. En ole saanut mustan mielen takia raapustettua kuulumisia Ranskan reissulta tai juurikaan edes Genevestä, ja muutkin asiat vain roikkuvat to-write-listalla. Koitan nyt siis sylkäistä mun päänsisältöä tähän siinä muodossa kuin se tällä hetkellä siellä velloo.

Muru ei ole satavarma, että tahtoo mut kokonaan Geneveen. Siitä on kiva, että käyn hänen luonaan, mutta nauttii myös omasta ajastaan. Hän tahtoo kokeilla jonkin aikaa, miltä arki maistuu kun mä olen taas saman katon alla, ennen kuin tehdään lopullisia päätöksiä. Ollaanhan me oltu melkein puolet meidän yhteisestä taipaleesta kaukosuhteessa. Mä olen kuitenkin jo kauan sitten lyönyt all in ja rakentanut kaikki tulevaisuudenkuvat meidän varaan. Ja niin Murukin oli ennen.

Hän ei osaa antaa mulle selkeitä syitä siihen, miksi asiat on muuttuneet. Tai oikeastaan mitään syitä. Sanoo olevan liian monimutkaisia asioita selitettäväksi. Hän kokee, että mä olen onneton ja tuntee olevansa syyllinen siihen. Missä on siinä mielessä perää, että olen onneton kun hän ei ole läsnä, ja välillä se on ollutkin hänen omaa syytään. Mutta mun mielestä kuitenkin suurimmaksi osaksi välimatkan syytä. Muru tuntee myös mun onnellisuuden olevan liian riippuvainen hänestä, ja sellainen vastuu on hänelle raskasta. Tottakai mun elämän rakkain ihminen vaikuttaa mun onnellisuuteen - hyvässä ja pahassa - ja ehkä mä olen antanut sen näkyä niin vahvasti, että Murulle on tullut paineita siitä. Mutta kyllä moni muukin asia vaikuttaa mun onnellisuuteen.

Mitä mun sitten pitäisi tehdä? Tehtiin yhdessä jonkinlainen suunnitelma. Se ei ole mitenkään tyydyttävä, vaan kirpeä kompromissi. Kaukosuhteen jatkaminen ei ole mulle vaihtoehto, elän vain puolikasta elämää näin. Eikä Murukaan sitä halua, kun näin pitkä välimatka oikeasti tekee monista käytännön asioista äärettömän vaikeita tai yksinkertaisesti mahdottomia. Mä siis menen keväällä muutamaksi kuukaudeksi sinne. Optimaalisesti tekemään samalla jotain hyödyllistä, kuten harjoittelujakson jossain firmassa. Aika paljon mun harteille tulee taas stressiä käytännön asioiden järjestämisestä: pitää irtisanoa kämppä täällä ja saada kamat jonnekin säilöön, oikeasti löytää se harjoittelupaikka, pitää selvittää virallisia asioita sosiaaliturvaan, vakuutuksiin, työlupiin ja verotukseen liittyen. Mutta ei voi mitään. Samoja asioita pitäisi pysyvänkin muuton yhteydessä puida, mutta jotenkin tällaiset muutaman kuukauden pätkät ovat vieläkin hankalampia.

Pelkään vain, että en osaa olla oma itseni ja rentoutua, kun kyseessä on eräänlainen koeaika. Että tunne arvioiduksi tulemisesta saa mut ihan lukkoon. Niin kuin aina. Että määrätty ajanjakso yhdessä saa mut vain tuntemaan, että hiekka valuu tiimalasissa, ja menen paniikkiin. Muru sanoo, että mä näen aina sen pahimman mahdollisen skenaarion ja pelottavimman mörön. Ei siis satavarmasti olla eroamassa, tai välttämättä edes 50%-varmasti. Mutta se mahdollisuus pelottaa mua ihan helvetisti.


Ich geb nicht auf, auch wenn du keine Hoffnung mehr hast
Auch wenn du keine Heilung mehr willst
Ich geb nicht auf, auch wenn du keinen Ausweg mehr siehst
Auch wenn du meine Hand nicht mehr fühlst

Ich halt dich fest
Ich lass nicht los
Ich halt dich fest
Ich lass nicht los

Versprich mir
Wenn du mich heut Nacht berührst, entzünde mich nur heil mich nicht
Wenn du mich heut Nacht nach verlierst, dann trauer nicht mehr lang um mich

Komm und leck mir meine Wunden
Denn ich blute schon seit Stunden
Scheinbar willst du kämpfen bis zum Schluss


3 comments:

  1. Anteeksi, en oo ehtinyt pistämään mitään kommenttia Turkista käsin, nyt taas Suomessa niin voi palata normaalisti linjoille. Tosi kurja tilanne, en oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa, toivon vaan että asiat järjestyy kaikilta osin ja pääsette ratkaisuun minkä jälkeen molemmat on onnellisia. <3 Yritä olla ajattelematta sitä yhteistä aikaa koeaikana, kyllä kaikki järjestyy niin kuin on tarkoitettu. Tsemppiä hirveästi <3 Musta tuntuu, että tää on varmaan yleinen ongelma kaukosuhteessa oleville, mekin käydään tällä hetkellä aikamoista taistoa siitä, että mihin maahan asetutaan... mun piti muuttaa Turkkiin, sitten päätettiin että mies tuleekin Suomeen, nyt on taas tilanne toisinpäin. Kaukosuhde rasittaa mua tällä hetkellä todella paljon, en vaan jaksa enää, joten saa nähdä pamahtaako joku päivä pää ja varaan hetken mielijohteesta menolipun pois täältä..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tsemppauksista <3 Oikeastaan tärkeintä on juurikin tuo, että löydetään sellainen ratkaisu, ettei kummankaan tarvitsisi olla onneton, ainakaan siis pitkällä tähtäimellä. Säkin todella tiedät kaukosuhteilijana, miten elämää raastavaa se välimatka voi olla. En voi muuta kuin toivottaa voimia myös teille ikävän jaksamiseen ja siihen, että löydätte sopivan ratkaisun asumisjärjestelyille. Eihän sen tarvitse maailman tappiin asti samana edes pysyä, ehditte kyllä kokeilla asumista monessakin paikassa :) Tärkeintään on se, että ollaan yhdessä.

      Delete
    2. Näin on :) Mähän nyt sitten varasin sen lipun, riitti tämä välimatka tosiaan! Nyt meidän kuuluu olla yhdessä, oli maa mikä tahansa. Koitahan jaksaa <3

      Delete