Pages

2015-03-13

Harmonia hakusessa

Ah, soluelämä. Täällä on tänään jo paukuteltu ovia, huudatettu System of a Downia ja mielenosoituksellisesti uudelleenjärjestelty jääkaapin sisältöä. En ole ihan varma, mikä tähän aurinkoiseen aamuun varsinaisesti on syynä, mutta juttu jokseenkin levisi käsiin siinä kohtaa, kun Muru huomautti kanssaeläjille, että hän ei maksa 200 CHF kuussa omasta kylppäristä siksi, että saa aloittaa päivänsä pilkkomalla jonkun muun jätöksiä pienemmiksi paloiksi, että vessa suostuu vetämään. Muita ilmapiiriä kuumottavia tekijöitä on viime aikoina olleet jo kuukauden kadoksissa ollut patakinnas, "sisustusintoilijan" viheristutuksista sikiävät tuhannet banaanikärpäset ja mystisesti yhden henkilön työpaikalle kulkeutuneet talouden kaikki seitsemän eväsrasiaa.

Henkilökohtaisesti mua pikkuisen nyppii myös keittiön nurkkaan sijoitetut laskettelumonot, eteisen lattialla retkottava ikeakassillinen lumikenkiä ja käytävän seinään nojaava suksikokoelma. Meillä kun olisi kellarissa varastokoppi. Yritän kuitenkin niellä tämän aluevaltauksen talviurheilukauden loppuun asti, kyllähän ne sentään jonkinasteisessa käytössä on. Koitan myös kestää olkkarin pöydällä viikon lojuneista likaisista astioista aiheutuvaa vitutusta.

Meillä on keittiön kaapissa kirjanpito yhteisistä hankinnoista, kuka viimeksi osti tiskiainetta jne. Todettuani mun ja Murun hoitaneen 15/19 viimeisimmästä täydennysostoksesta, kieltäydyin hakemasta kaupasta roskapusseja, basilikaa ja talouspaperia. Sen sijaan kirjoitin keittiön pöydälle julkisen ostoslistan em. puutteista. Voitte arvata, onko meillä kyseisiä tuotteita vielä näin kolme viikkoa myöhemminkään. Meidän 50 litran roskistynnyriä "reunustaa" tällä hetkellä kaupan vihannespussi, ja basilikan lisäksi loppu on nyt myös juustokumina ja kurkuma.

Olen sittemmin alkanut ostaa sinänsä yhteiseen käyttöön sopivia tuotteita ihan omaksi. Kun kuitenkin huomasin mun (nimikoidun) kaurahiutalepussin sisällön hupenevan paitsi silmissä, myös todistetusti keittiövaa'an mukaan, siirsin pussin jemmaan omaan huoneeseen. Samoin tein itse hankkimalleni kanelille, jota ei ole listattu yhteisten tavaroiden kirjanpitoon eikä asetettu maustehyllyyn jakoon, ja jota kuitenkin on näkynyt olevan pitkin pöytiä kun itse en varmasti sitä ole käytänyt. Tämä "takavarikointi" on aiheuttanut nyrpeitä ilmeitä aamupalapuuhissa. Jos on tarkoitus hankkia ja käyttää jotain tavaroita yhteisesti, kyllä ne silloin pitää oikeasti hankkiakin yhteisesti eikä hyväksikäyttää sitä, että "kyllä joku sitä ostaa kuitenkin, vaikka itse en ostaisi". Saatana.

Ehkä se on vaan tää perjantai 13.

</avautuminen>

5 comments:

  1. Etta kun menis hermo. Ja menikin vaihtariaivoina. Kamppiselama ei todellakaan oo mua varten, koska olen siisti, jarjestelmallinen ja tunnollinen (kauhee itsensakehuja musta nakojaan tullut taalla USAssa, hyvasti suomalainen vaatimattomuus!) ja 90% ihmisista ei tunnu sita olevan :D Tsemppia!! Kaikki vaan omaan huoneeseen jemmaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo sama vika, itsekin arvostan ilmeisen liikaa siisteyttä ja järjestystä. Muru on hiljattain kieltänyt mua siivoamasta, koska kukaan muukaan ei sitä täällä tee ja mun energisyyttä käytetään surutta hyväksi. Voit vaan arvata, miltä tää läävä näyttää.

      Jotensakaan ei inspaisi ihan kaikkea raahata omaan huoneeseen, kun muutenkin neliöt on vähissä.. Toistaiseksi tuo "näpistely" on kohdistunut vaan just tollaisiin tuotteisiin, mistä ei suoraan voi sanoa että "tästä on joku ottanut", vrt. joku yksinäinen avokado jonka puuttumisen näkee jo kaukaa. Että jokin häpeällisyys noillakin vielä lienee.

      Delete
  2. siis vaihtariAIKOINA. Ei aivoina :D

    ReplyDelete
  3. Mä oon varmaan päässyt helpolla, kun mulla ei oo ikinä ollut kämppisten kanssa ongelmia. Jos on omat tavarat ja ruoat niin sit ne on omat, ei kukaan muu niitä syö. Ja oon siis tosiaan asunut yhteensä noin 10 eri ihmisen kanssa elämäni aikana, eli ei voi siitäkään johtua, etteikö ois kokemusta kämppisasumisesta. Musta sellaisten ihmisten, jotka ei osaa käyttäytyä kämppiksenä (eli just syö muiden ruokia eikä osta yhteiskäyttöön tarkoitettuja juttuja ikinä) pitäis vaan asua yksin. Ugh. Tsempit sulle ja respect, jos vaan nielet kiukkus etkä huuda niille - mä nimittäin oisin varmaan jo aikoja sitten päästänyt aggressiot valloilleen :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äläpä muuta sano. Täällä se yksinasuminen on vähän tahdosta riippumaton mahdottomuus, kun yksiötä ei varmaankaan alle kahden tonnin kuukausivuokralla saa, paitsi sitten toki Ranskan puolelta. Se vielä tässä onkin, kun tämä käytännössä pahinta lokkeilua harjoittava persoona on samalla se teoreettisella tasolla eniten solidaarisen jakamistalouden puolestapuhuja...

      Me ollaan nyt Murun kanssa lähinnä harjoitettu tätä äänetöntä protestointia, mulla ilmeisesti hyvinkin on ihan jokaisen hermot kireällä aamuisesta kiukutteluepisodista päätellen :P

      Delete