Pages

2015-03-27

Sammakonreisiä ja katastrofi

Käytiin eilen Elinan, Minan ja Tiagon kanssa portugalilaisessa ravintolassa herkuttelemassa. Oltiin ostettu Grouponista -50% alennuksella kupongit "all-you-can-eat" -menuihin, joista valittavana oli sammakonreisiä, jättiläiskatkarapuja, lihafondue tai "charbonnade", joka Googlen kuvahaun tuloksista päätellen on jonkin sortin grillilihasysteemi. Hintaa 21 CHF per kita, eli Geneven standardeilla puoli-ilmainen. Mä halusin maistaa sammakonreisiä, kun en koskaan ollut kokeillut, ja turvalliseksi kakkosvaihtoehdoksi otettiin niitä jättiläiskatkarapuja.

Illallinen alkoi lupaavasti sillä, että kun kaksi kiloa katkarapuja paukahti neniemme eteen, mun kamerasta loppui akku. En siis saanut otettua kuin kaksi hätäistä kuvaa pöydän antimista. Mutta ruoka oli kuitenkin tosi hyvää, ja sitä todellakin oli "all-you-can-eat" ja vähän päälle. Jättiläiskatkat saatiin tuhottua kokonaan (toki niitä olisi saanut samaan hintaan vielä uuden kahden kilon satsin), ja huikean vahvassa mutta maukkaassa valkosipuliöljyssä uitetuista sammakonreisistä jäljelle jäi ehkä neljäsosa. Sammakonreidet itsessään maistui ehkä vähän kanalle, tai ainakin se rakenne oli samantapainen, mutta varmoja faktoja on vaikea määrittää kaiken sen valkosipulin alta. Tiedättekö sen tilanteen, kun on syönyt niin paljon valkosipulia, ettei enää itse haista sitä? Ja sitten kun syö vielä aivan sairaasti lisää valkosipulia, sen löyhkän alkaa taas väkisin huomaamaan itsekin.




Koska kyseessä oli rento taverna, josta porukka näytti hakevan sapuskaa ihan normaalisti takeawaynakin, pyydettiin saada loput sammakonreidet mukaan. Näin Murukin pääsee maistamaan harvinaisempaa herkkua, eikä yli jäänyttä ruokaa tarvitse heittää roskiin! Koska oltiin vielä jatkamassa matkaa GIA:n (Geneva Interns Association) baari-iltaan, sulloin takeaway-boksin laukkuuni.

Huolimatta valkosipuliövereistä, pystyin ihan itsekin haistamaan laukusta leviävän löyhkän. Että myötätuntoni vaan kaikille niille kanssaihmisille, joilla ei ollut valkosipulikalibraatiota pohjalla :D Baarissa hautasin laukun mahdollisimman kauas itsestäni pöydän alle, mutta silti hiukkasen hävetti.

Kun sitten jossain kohtaa kaivelin lompakkoani laukusta, tunsin jotain lämmintä ja limaista. Nou nou nou nou nou! Valkosipulilientä oli valunut boksin raosta pitkin Desigualia. Ja kaikki laukussa olleet tavarat oli tietenkin sotkeentuneet siihen. Vahingon laajenemisen estämiseksi imeytin enimmät valkosipuliöljyt huiviini, ja juoksin kadun toiselle puolelle kebabbilaan kerjäämään muovipussia. Muovipussi ehkäisi öljyn valumista lisää, mutta eihän se tilannetta pelastanut.

Heti kotiin päästyäni - vähän ennen puoltayötä - kumosin laukun sisällön kylpyammeeseen ja aloin lajitella roinia. Kuulokkeet löyhkää valkosipulilta. Hanskat löyhkää valkosipulilta. Kuulakärkikynä löyhkää valkosipulilta. Juomapullo löyhkää valkosipulilta. Pilleripurkki löyhkää valkosipulilta. Sateenvarjo löyhkää valkosipulilta. Muistitikku löyhkää valkosipulilta. Huivi löyhkää aivan sairaasti valkosipulilta. Valkosipulin hajuinen sisuaski, raitsikkalinjakartta ja nenäliinapaketti lensi suorinta tietä roskikseen. Kamera onneksi oli säästynyt suuremmilta vahingoilta, kun sitä ympäröinyt suojaava sukka oli imenyt pahimmat öljyt. (Oikea kamerapussukka on vasta matkalla Amazonista.)

Kokosin kaikki tekstiilipitoiset tavarat ämpäriin ja laitoin likoamaan noin 50 tilavuusprosenttia mentolisaippuaa sisältävään lämpimään veteen ja kannoin koko komeuden yöpymään parvekkeelle. Tämän aamun olen viettänyt lisähuuhtelemalla kamoja ja puhdistamalla kuulokkeita ja muistitikkua. Ainakin huivi ja hanskat saa vielä mennä pesukoneeseen, sateenvarjon ja laukun tilanteen analysoin kunhan ne on ehtineet kuivua.

Kaikki tämä vaiva palkittiin, kun huomaavaisuudestani ja vaivannäöstäni kiitollinen poikaystäväni jyrähti aamulla ensimmäistä kertaa jääkaappia avatessaan: "Mikä helvetti täällä haisee!?" :)

No comments:

Post a Comment