Pages

2015-07-08

Kateutta ja kaipausta

Kaikkialla on kesä. Paitsi Suomessa. Paitsi mulla. Kaverit lomailevat Italiassa, Maltalla, Egyptissä, Chilessä, Espanjassa, Irlannissa, Portugalissa. Osa pääsee jopa viikoksi metallifestareille Sloveniaan. Muru pulahtaa joka päivä uimaan Genevejärvessä. Kanootinkin aikovat ostaa Tiagon kanssa. Paahtava helle räjäyttää mahtavan ukkosen joka illaksi Heidelbergissä. Neckarwiesellä grillataan. Vanha tuttu ahdistus, paitsi jäämisen tunne, nostaa taas päätään. Taidan olla luonteeltani aikamoinen kadehtija - näen todella helposti ne asiat, jotka itseltä jäävät puuttumaan enkä ymmärrä iloita siitä mitä mulla kuitenkin on. Tämä inhottava piirre vain korostuu, kun akut alkavat tyhjentyä ja kaipaisivat kipeästi aurinkoenergiaa.

Tämä on pisin aika minkä olen ollut pois Heidelbergistä sen jälkeen, kun ensimmäistä kertaa sinne saavuin vaihtarina vuonna 2011; jo yli puoli vuotta on kulunut edellisestä visiitistä. Taitaa itse asiassa olla samalla pisin aika sitten vaihtoonlähdön, minkä ylipäänsä olen viettänyt Suomen kamaralla yhtä mittaa. Vaikka haikailen myös Sveitsiin, Geneveä en ainakaan vielä osaa kaivata samalla tavalla kuin Heidelbergiä, joka oli mun koti kaksi vuotta. Genevessä olen viettänyt niin paljon vähemmän aikaa. Enemmän fiilikset on sellaiset, että olisi niin ihana päästä mukaan nauttimaan siitä kaikesta. Ja tietenkin viettämään aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Kalenteri näyttää uhkaavasti siltä, että ennen syksyä ei ole käytännön mahdollisuutta käydä missään, ja sekös masentaa. Töillä on taipumus sitoa arkipäiviksi fyysisesti näihin pohjoisiin koordinaatteihin, ja kun lomapäiviä koko kesältä kertyy huimat kahdeksan kappaletta, ei hirveän pitkiä reissuja ole mahdollista toteuttaa. Näistä kahdeksasta päivästä viisi on jo varattu siihen, kun saan loppukesästä vieraita Ranskasta ja Saksasta. Jäljelle jää siis kolme. Olisi aika turhaa lentää Keski-Eurooppaan ihan vain hetkiseksi?


En tahdo kaivata Murua vielä kolmea kuukautta...



2 comments:

  1. Mä tiedän tuon tunteen! Milloin se on sitä, että kaipaa ulkomaille aurinkoon lomailemaan, milloin se on sitä, kun kuulee vanhojen kavereiden hengailevan porukalla Suomessa - enkä mä ole siellä. Aina sitä haluaisi olla repimässä itseään useampaan paikkaan...! Mutta, tämä kesä on sulla nyt tällainen, vaan onneksi niitä tulee aina lisää. Ja syksyllä sitten uudet kuviot! Niin, sinne Berliiniinkin pitäisi lähteä ;)

    ReplyDelete
  2. Tavallaan mä vielä paremmin hyväksyn sen paitsi jäämisen Suomi-jutuista kun oon maailmalla, kun se on kuitenkin se paikka missä tällä hetkellä valitsisin olla samalla tiedostaen, että muut ei kuitenkaan seuraa mun mukana. Nyt tuntuu että oon ajan (ja rahan?) vankina Suomessa :/

    Berliini olis kyllä kiva. Mihinköhän kohtaan kalenteria sen saisi mahdutettua...

    ReplyDelete