Pages

2016-05-22

Something to Digest

Mä oon ollut koko elämäni sekasyöjä ja oon aina tykännyt lihasta. Kun olin pieni, meidän pappa toi joka kuukausi Virosta halpaa sisäfilettä pakkaseen, ja sitä syötiinkin sitten viikottain. Ala-asteella isänpäiväksi kirjoitetussa aineessa kehuin: "Minun isä paistaa maailman parhaimmat pihvit. Ne ovat lempiruokaani." Varmaankin ensimmäinen ruoka, jonka olen oppinut itse "valmistamaan", on kananuggetit ranskalaisilla. Mitä olisikaan mökkiviikonloppu ilman grillattua makkaraa ja kanankoipia. Näin on totuttu syömään.

Viime aikoina olen alkanut tosissani miettimään, mitä ja millaisia määriä minulla on oikeus syödä. Kun puhun lihansyönnistä, tarkoitan nyt nautaa, possua, kaikkea muuta nelijalkaista karjaa, siipikarjaa ja kalaa. Eräs Murun kollega esimerkiksi kertoo olevansa kasvissyöjä, mutta ilmeisesti hänen käsityksissään kala on hedelmä.

Ihminen ei ole aina syönyt näin paljon lihaa. Läheskään näin paljon lihaa. Ihan vain viimeisten sadan vuoden aikana suomalaisten lihankulutus on jotain kolminkertaistunut. Ameriikan ihmemaassa ja monissa muissa paikoissa lihaa syödään vielä enemmän. Miettikääpäs, mitä tapahtuisi, jos kaikki intialaiset tai kiinalaiset yhtäkkiä keksisivät haluta syödä yhtä paljon lihaa kuin me. Täytyyhän kaikilla olla tasavertaiset oikeudet siihen? Paitsi että sitä ei riitä. Ei vaikka maapallon joka ainoa neliömetri raivattaisiin rehupelloksi tai laitumeksi. Ainoa vaihtoehto syödyn lihan määrän henkilökohtaiselle vähentämiselle on ihmispopulaation radikaali pieneneminen. Onko vapaaehtoisia teurasjonoon?


Katsoin tuossa hiljattain Netflixistä Cowspiracy-dokkarin, jossa tuotiin esille tärkeitä juttuja lihansyönnin ongelmista ja muun muassa lihatuotannon lobbauksesta. Lihan kasvattaminen tuottaa viidenneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä (enemmän kuin auto-, juna-, laiva- ja lentoliikenne yhteenlasketusti). Lisäksi se kuluttaa järkyttävät määrät vettä - moninkertaisesti kaikkiin kotitalouksiin verrattuna. Lihakarjan tilan- ja rehuntarve on ylivoimaisesti suurin syy sademetsien hakkuisiin. Joka sekunti jalkapallokentän kokoinen alue sademetsää tuhotaan lihantuotatton tieltä. Brasiliassa yli tuhat lihantuotantoa vastustavaa ympäristöaktivistia on murhattu viimeisten 20 vuoden aikana. Kuka uskaltaisi puhua tästä ääneen?

Nykyisten ruokailutottumusten ongelmapuolet eivät rajoitu vain mantereille. Maailman merien kalasta uskomattomat 75 % on kalastettu. Jos kalastus jatkuu tällä tahdilla, vuoteen 2050 mennessä kalapuikoista ja mustekalarenkaista voi lukea historiankirjoista. Paitsi että monia kalalajeja ryöstökalastetaan, suuri osa kalansaaliista on ihmiselle "roskaa", jota ei hyödynnetä, mutta kuitenkin tulee tapetuksi siinä sivussa.

Jos lihansyönti edellyttäisi sitä, että omin kätösin katkaisisin kanalta kaulan tai löisin kuulan porsaan kalloon, jäisi kyllä jokainen lihagramma syömättä. Mutta kun elämästä on tehty teollista kauppatavaraa, eikä kuluttajan tarvitse tosissaan nähdä yhteyttä sen söpön ja pehmoisen karitsan ja pääsiäisaterian välillä saati itse kasvattaa kotonaan vastasyntynyttä porsasta joulukinkuksi, on hyvin helppoa olla kuin ei tietäisikään.


Ihminen ei tarvitse elääkseen lihaa tai lehmänmaitoa. Kasvikunta tarjoaa ihmiselle kaikki välttämättömät ravintoaineet. Sveitsiin muuttaminen on ikään kuin huomaamatta ohjannut meikäläisen siirtymään entistä enemmän kasvisruokavalioon. Kun kananrintafileiden kilohinta on 33 CHF, tekee sitä ehkä kuitenkin mieluummin curryn linsseistä tai kikherneistä. Valitettavasti täällä ei vielä hyllyt notku soijarouhetta, tofua ja kauramaitoa samalla tavalla kuin Suomessa. Mutta eihän Suomessakaan vielä muutama vuosi sitten.

Kaikki ovat tähän mennessä varmasti lukeneet tai kuulleet nyhtökaurasta, Suomessa kehitetystä vegaanisesta proteiinipommista, joka valmistetaan kaurasta, pavuista ja herneistä. Itse en ole vielä ylläri päässyt maistamaan, kun toistaiseksi saatavuus rajoittuu kotimaan rajojen sisäpuolelle ja sielläkin tuoteen kysyntä on vielä ollut suurempaa kuin sen valmistuskapasiteetti. Mutta se on heti ensimmäisenä listalla, kun seuraavaksi menen Suomeen.

Lihansyönti ja sen ongelmat koskettaa ihan jokaista meistä, halusi niin tai ei. Hyvän ystäväni mies ryhtyi lihansyöjästä vegaaniksi puolisen vuotta sitten - ihan tuosta vaan, ilman mitään "pesco-lacto-ovo-vegetaristi-välivaiheita". Päätti siis lopettaa eläinperäisten tuotteiden syönnin, ja alkoi tehdä kaikki ruuat kasviperäisistä raaka-aineista. Itse en uskalla väittää pystyväni samanlaiseen totalitarismiin sormia napsauttamalla, mutta jo eläinperäisten tuotteiden syömisen vähentäminen kannattaa.

Olisikin kiva kuulla kokemuksia kasvisruokavalioon siirtymisestä ja saada vaikka reseptivinkkejä :)



I have always been an omnivore and I always liked to eat meat. In elementary school my favorite dish was dad's steaks with herb butter. The first meal I learned to prepare myself was chicken nuggets with fries. What would it be like having a BBQ party without ribs, sausages and chicken wings? We are used to eating meat. Lots of it. But do I really have the right to eat all this meat?

In the past century the meat consumption in Finland has probably tripled. In the USA and several other places they eat even more. What if everybody in India or China suddenly decided they also want to have the same amount of meat as we do? Shouldn't everyone have the same right to eat meat? Our planet is simply not enough for that.

I recently watched the documentary Cowspiracy about the problems and downsides of the modern meat rich diet. Not to mention the ethical issues of industrialized meat production, there are several huge environmental issues. Animal agriculture accounts for 18% of all greenhouse gas emissions - more than world's all motor vehicles combined. Every second a football field sized area of rain forest is destroyed to make space for livestock and their feed. The problems don't stop at the coastline - by this day three quarters of oceans' fish has been exploited or depleted. And actually a great deal of what has been caught in the nets has just been by-kill which is not even consumed. And those who dare to speak up and name these problems are silenced by the livestock industry. In the past 20 years over one thousand environmental activists have been murdered for their opinion.

Humans don't need meat or even dairy to survive. I can honestly confess that if I had to behead the chicken with my own bare hands or put the bullet in pork's head, I would not be eating meat. The industrialization of animal life has made it very easy for consumers to close their eyes from the connection between that adorable lamb and their Easter dinner.

A friend of mine stopped eating animal products last year. Just like that, without any pesco-lacto-ovo-vegetarian step. I'm not saying I am just about to do the same tough move, but I am definitely starting to pay more attention to what I eat and how much. If everyone ate less meat we would already be going in the right direction. At least living in Switzerland encourages to vegetarian diet. When a kilo of chicken breast costs 33 CHF you happily choose to cook your curry with lentils instead.

It would be nice to hear about your experiences about vegetarian diet and maybe some recipe tips as well :)

7 comments:

  1. Mulla on ollut ihan samanlaisia mietteitä tuon dokkarin katottuani. Tulen myös sekasyöjäperheestä, jossa aina grillailtu pihvejä ja makkaraa, eikä ikinä edes yritetty valmistaa mitään kasvisruokaa ja tavat tietysti siitä siirtyneet muhunkin. Nyt olen alkanut pikku hiljaa muuttaa tapojani, enkä syö punaista lihaa useammin kuin kerran viikossa (en yleensä sitäkään, mutta sen laitoin itselleni "viralliseksi rajaksi") ja maidon vaihdoin manteli- tai kookosmaitoon. Mä olen ihan ruokavammainen (=todella nirsoksi kasvanut pienestä lapsesta ja vieläkin kamppailen uusien makujen kanssa), joten ei auta kuin mennä askel kerrallaan. Esim. tuo mantelimaidon laittaminen murojen joukkoon tuntui jo isolta jutulta mulle :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistan lapsena kiukutelleeni herne- ja kesäkeittopäivinä niin että lopulta äiti ei niitäkään enää viitsinyt tyrkyttää, muita kasvisruokia en sitten kotoa muistakaan. Mäkin olin pienenä tosi nirso, tai rehellisesti sanoen melkein parikymppiseksi. Yliopistolla söin välillä kasvisvaihtoehdon, jos muu menu ei ollut mieleen, mutta kuitenkin aika vähän. Vasta nyt viimeisten parin vuoden aikana olen ihan itse alkanut kokkailla kasvisruokia, ja Genevessä asuessa niistä on tullut ruokavalion enemmistö. Silti viikossa syödään ainakin parina päivänä jotain liha-/kana-/kalaruokaa, ja leivän päälle tulee helposti laitettua kalkkunaa tai salamia... Mä kyllä tykkään kasvimaidoista, mutta tiettyihin komboihin ne ei oman makuaistin mukaan "sovi", kun on niin tottunut lehmänmaitoon. Täällä Sveitsissä ei vaan tosiaan löydy niin helpolla kasvipohjaisia vaihtoehtoja, arvostavat kovasti noita omia lehmiään =>

      Askel kerrallaan oikeaan suuntaan on pääasia ;)

      Delete
  2. Mulla on ollut ihan samanlaisia mietteitä tuon dokkarin katottuani. Tulen myös sekasyöjäperheestä, jossa aina grillailtu pihvejä ja makkaraa, eikä ikinä edes yritetty valmistaa mitään kasvisruokaa ja tavat tietysti siitä siirtyneet muhunkin. Nyt olen alkanut pikku hiljaa muuttaa tapojani, enkä syö punaista lihaa useammin kuin kerran viikossa (en yleensä sitäkään, mutta sen laitoin itselleni "viralliseksi rajaksi") ja maidon vaihdoin manteli- tai kookosmaitoon. Mä olen ihan ruokavammainen (=todella nirsoksi kasvanut pienestä lapsesta ja vieläkin kamppailen uusien makujen kanssa), joten ei auta kuin mennä askel kerrallaan. Esim. tuo mantelimaidon laittaminen murojen joukkoon tuntui jo isolta jutulta mulle :D

    ReplyDelete
  3. Kas, tuttua pohdintaa! Mä olen onnellinen sekasyöjä mutta monta vuotta mennyt vähemmällä lihansyönnillä juuri ekologisista syistä. Maitotuotteiden käyttöä olen vähentänyt jonkin verran alkuvuodesta lähtien ja pitäisi vielä enemmänkin - terkkuja vaan Cowspiracy-dokkarin tekijöille. :D Täysipäiväiseksi vegaaniksi tai vegetaristiksi en ole ryhtymässä. Mun fysiikalle ja omalletunnolle nykyinen järjestely on sopinut hyvin, mutta aina olisi tietty vara tehdä paremmin.

    Kasvisruoan laittamiseen tottuu sitä mukaa, kun sitä tekee ja reseptipankki kasvaa. Ootko tutustunut jo Chocochilin blogiin (onko ihmisiä jotka eivät ole)? Se on aivan loistava, paljon simppeleitä, hyvänmakuisia vegeohjeita eikä aineksia tarvitse metsästää viidestä eri kaupasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Selkeästi dokkari on kolahtanut moniin! Mäkin koen, että totaalikieltäytyminen on mulle ainakin suoralta kädeltä liian suuri muutos, mutta pääasia että vähentää.

      Ei ole tuttu mulle tämä Chocochili, pitää katsastaa :) Mulla on aina jotenkin (päänsisäisenä?) ongelmana, ettei kasvisruualla tunnu lähtevän nälkä yhtä hyvin kuin lihaversioilla... Tai sitten tungen siihen niin paljon juustoa, että ekovaikutukset jää kyllä aivan kyseenalaisiksi :|

      Delete
  4. Mä en itse syö punaista lihaa ollenkaan. Aluksi jätin possun pois ja sitten lopulta jäi kaikki muukin. En oo kyllä mikään ehdoton, enkä ala kyläreissulla vaatimaan omia ruokia. Kanaa syön ehkä kerran viikossa, ja kalaa silloin tällöin. Mulla on aika herkkä vatsa ja saan olla tarkka siitä mitä syön, nyt jouduin esim. kananmunan jättämään pois ihan jo siitä syystä, että tulee järkyttävät ylävatsakivut. Maitotuotteita käytän kyllä, en osaa jotenkin luopua niistä. Mutta pikku hiljaa vähentelen, musta ei ois tommoseen kerralla totaalikieltäytyjäksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mullakin on todella suuri kynnys luopua maitotuotteista. Juustot, jogurtti, rahka ja ihan maito sellasenaan... Mutta ehkä vähitellen tosiaan =>

      Delete