Pages

2016-06-23

La Dôle


Vaikka melkein koko ajan sataakin, ei kesän voi antaa mennä noin vain ohi. Päätettiin siis Murun ja Tiagon kanssa heittää sadetakit niskaan ja tehdä spontaani sunnuntaihaikkailu jollekin läheisistä nyppylöistä laiskajaakkotovereidemme jäädessä möllöttämään harmaaseen laaksoon. Kohteeksi valikoitui Geneven pohjoispuolella sijaitseva 1 677 metriin kohoava La Dôle, jossa pönöttää ilmailututka, sää- ja televiestintäasema. La Dôle kuuluu Juravuoriin, mutta aiemmin suksituista Vattaysta ja Crozetista poiketen se on Sveitsin puolella.

Reitti kulkee 800 metriä ylös ja 600 alas viidentoista kilometrin kokonaismatkalla, viimeinen pätkä takaisin lähtöpisteeseen junalla. Oikeasti se oli suunniteltu kuljettavaksi toiseen suuntaan, mutta ajateltiin 600 metrin kapuamisen ylöspäin olevan liian iisiä.

Olin turhan optimistinen Tiagon itsenäiseen valmistautumiskykyyn retken suhteen enkä ymmärtänyt antaa selkeitä pukeutumisohjeita, joten tyyppi ilmestyi meitä noutamaan lenkkarit ja farkut jalassa. Ei ole kovin vaikea arvata, kenen varpaat oli ekana märät... :)



Löydettiin parkkialue näppärästi reitin alkupisteen vierestä. Meillä ei ollut alueen retkeilykarttaa, joten suunnistettiin kännyköiden avulla. Välillä jäätiin nettikatveeseen, jolloin karttakaan ei päivittynyt ja mutuiltiin. Yhdessä vaiheessa oltiin niin uppoutuneita juoruiluun, että ihan muuten vain missattiin yksi risteys ja tehtiin siitä johtuen muutaman sadan metrin harharetki. Se ei silti haitannut, koska muuten ei oltaisi tavattu muuan söpöä karvaturria, joka oli paimentamassa lehmiä läheisellä niityllä. Lehmiä tavattiinkin retkellä monta kertaa enemmän kuin kaksijalkaisia kulkijoita.





Sataa, ei sada, sataa, ei sada. Toista n+1 kertaa. Lopulta kyllästyttiin riisumaan ja pukemaan vartin välein ja annettiin hien virrata kuoritakin alla.

Huipun kupolirakennelma saavutettiin auringonpaisteessa. Heitettiin takit hetkeksi tuulettumaan ja levitettiin lounaskattaus huipputasanteen järvenpuoleiselle reunalle. Käytännössä oltiin osittain pilvien yläpuolella, ja Genevejärvi ja Alpit jäi hattaroiden taakse piiloon. Kameran superzoomin avulla onnistuttiin bongaamaan 140 metrin korkeuteen suihkuava Jet d'eau kolmenkymmenen kilometrin päässä.





Ehdittiin hädin tuskin pistellä voikkarit poskeen ennen kuin Ranskan puolelta vyöryi päälle seuraava sadepilvi. Ja tällä kertaa jäätiin ihan tosissamme pilven sisään. Ympäröivä maailma katosi, ja lämpötilakin romahti noin parillakymmenellä asteella.




Matka alas oli paikoin aika jännittävä. Huipulta ensimmäiset parisataa metriä alas painettiin pilven sisässä näkyvyyden ollessa välillä luokkaa metri. Pilvien alapuolella ilma kirkastui, mutta sitten polku katosi ja maasto muuttui työmaakoneiden mylläämäksi mutavelliksi. Reissu toimi tältä osin hyvänä testikierroksena vaellusvermeiden suorituskykyyn vaativammissa oloissa. Kun Murun ja Tiagon buutseista juoksi vesi ja muta (ja lehmän pee) sisään, mun vastasprayatut Meindlit piti varpaat kuivina ja lämpiminä.


Netin vaellusoppaan arvio reittin kiertämiseen uppoavasta ajasta oli ainakin meidän kohdalla tällä kertaa vähän persiillään. Vielä kun usein nämä aika-arviot on laskettu keskimääräisen eläkeläistahdin mukaan, oltiin varmoja, että 3 h 45 min reitin ehtii kiertää neljässä tunnissa. Noh, maalissa Polar näytti liikkeelläoloajaksi 4 tuntia, 58 minuuttia ja 9 sekuntia. Ja siihen päälle sitten vielä tauot. Taidettiin olla rapakuntoisia eläkeläisiä. Tai sitten noilla pilvi- ja mutaolosuhteilla oli vaikutusta.

Junaa jouduttiin odottelemaan kolmisen varttia, mutta se aika kului nopeasti viereisessä kahvilassa kaakaota hörppiessä. Kun vihdoin kuuden maissa illalla päästiin kotiin, oltiin ihan tööt joka iikka. Kanatortillaa napaan, futista ruutuun ja sitten sikeää unta nassuun. Nyt ei yhtään malttaisi odottaa seuraavaa patikkaretkeä!



Last Sunday Muru, Tiago and me decided that we won't let the rain ruin our summer. We did an amazing day-hike up to La Dôle, a 1 677 m tall mountain in the Swiss Jura. The trail we selected was 15 km long with ascend of 800 m and descend of 600 m. The last part back to the parking we did by train.

The hike was filled with sun, rain, thick clouds, mud, cow poo and beautiful landscapes. We exceeded the estimated 3h 45min by well over an hour, so I guess we really need more practice to be able to keep up with the elderly. Or maybe the weather and mud conditions were slowing us down a little as well :) It was not difficult to get to sleep that night. But it is difficult to patiently wait for the next hike!

2 comments:

  1. Ohh ihanan satumaista olla pilvessä! Ja niin vehreää jokapuolella. Tiedätkö muuten miks eläkeläiset on niin hitaita? (Mun oma teoria). Koska ne ymmärtää jo ettei oo mikään kiire mihinkään ja voi vähän nautiskella ympäröivästä maailmasta ;) (Jos unohdetaan rappeutunut keho)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toi pitää kyllä paikkansa! :D Mekin rehellisesyyden nimissä nautiskeltiin aika paljon, eli hidastuttiin. Kukapa noista maisesmista ei nautiskelisi ^^

      Delete