Pages

2017-01-31

Less is More


Tuoreessa muistissa on vielä 2016 ja kuinka Facebook-haasteesta innostuneena minulla oli aikomus olla ostamatta uusia vaatteita koko vuonna. Kuten joistain aiemmista postauksista on ilmennyt, ei siinä lopulta aivan niin käynyt, mutta melko vähäisesti tuli tehtyä hankintoja - vaatteiden lisäksi yhtään minkään muunkaanlaisia.

Vuoden aikana olen paitsi välttänyt paisuttamasta, myös karsinut niin vaatevarastoani kuin muitakin maallisia omistuksiani ihan ronskein ottein. Kotikodin varastolta lahjoitettavaksi lähti kassikaupalla vaatteita ja muita tekstiilejä, astioita, leluja ja kirjoja. Vähintään sama määrä rojua kuului ihan rehellisesti jätteenpolttolaitokselle. Ja se yliopistossa, lukiossa ja jopa yläasteen aikana talletettu kuutiometri prujuja ja monisteita pääsi paperinkeräykseen. Lähes kaikki edellä mainittu materia oli ehtinyt kerätä pölyä unhoituksessaan jo vähintään vuodesta 2011, kun ne sinne neitsytmatkallani Saksaan sijoitettiin. My Little Ponyt ja Legot hiukan kauemminkin. Kuinka tarpeellista niitä siis olikaan säilyttää?

Minimalismi, KonMari, Zero Waste. 

Nehän on nyt kuumia tägejä. Ja se on hyvä juttu! Vaikka KonMarin luettuani virnuilin sen pitkälti huuhaaksi tai vähintään länsimaisesta vinkkelistä hupsuksi, tiedostan että en ole ainoa tai edes harvinaislaatuinen hamsteri, joka ei mahdollisesti edes huomaisi puolen omaisuudestaan katoavan. Kunhan ne tärkeimmät on tallella. Ollaan totuttu keräämään kaikkea turhaa. Koska se on hieno. Koska sen sai ilmaiseksi. Koska sitä voi tarvita. Koska se on arvokas. Koska se muistuttaa kesän 2007 Ruisrockista.

Nuuskamuikkunen viisaudessaan puki sen sanoiksi: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen." Viime vuosina harjoittamani nomadielämä tosiaan toimii kannustavana tekijänä minimalismin suhteen. Ei ole kovin rentouttavaa puuhaa raahata kymmeniä kiloja roinaa tuhansia kilometrejä.

Pitää tietenkin muistaa, ettei tavarasta eroon hankkiutuminen ole itseisarvo. Varsinkaan, jos se päätyy muovi- ja raskasmetallihippusineen sateiden liuotettavaksi kaatopaikalle tai merikilpikonnan vatsalaukkuun. On hieno juttu, jos esine pääsee kierrätyksen kautta uudelleen käyttöön tai raaka-aineeksi. Mutta paras vaihtoehto on olla hankkimatta alunperinkään sellaista, mitä ei tosissaan tarvitse.



The new year is here, but we can still think back to the challenge I took for 2016 - not to buy any new clothes. As you may have seen I did end up buying something, but definitely less than before. Not only clothes but in general as well.

Minimalism, KonMari and Zero Waste are hot tags right now, and there is a reason. I am not the only hamster who has piles of clothes, books, toys, kitchenware and other items collecting dust somewhere, completely forgotten. Why keep those? "It's cool, I got it for free, maybe I need it later, it's valuable, it reminds me of Roskilde 2007" we say. 

This past year I got rid of so many things. I donated a bunch, sold a few, recycled some. And simply tossed away a ton of things that had no other place to go. I can only hope that my crap ended up burning in an incineration plant and not in a landfill or sea turtle's stomach.

It is great if an item that you no longer need or want will find a new purpose. But it is even better to choose not to buy or take an item that you do not truly need in the first place.

No comments:

Post a Comment